Ohutrapatuissa elementtijärjestelmissä vaurioita esiintyy tyypillisesti elementtivaakasauma-alueilla. Yleisimmin tämä johtuu siitä, että jossain kohtaa yleistyi käytäntö, jossa elementtitehdas päätti suojata elementin yläpään asentamalla suojamuovin niin, että se laitettiin elementtiä valmistettaessa eristeen ja sisäkuoren väliin. Asennettaessa on saatettu tuo muovi poistaa tai jättää poistamatta, mutta joka tapauksessa eriste on irti alustasta. Kun sauma-alue on muutenkin järjestelmän herkkä kohta, jossa usein on ilma- ja lämpövuotoa, niin tämä johtaa siihen, että tähän kohtaan tulee herkästi ensimmäinen halkeama, josta sitten pääsee kosteutta rakenteeseen.

Kohteissa , joissa esiintyy halkeilua elementtien vaakasaumoissa, on suositeltavaa ennen korjaussuunnitelman tekoa tehdä koeavauksia. Ylivoimaisesti suurin syy ohutrappauksen vaurioitumiseen on kuitenkin se, että rakenteeseen pääsee kosteutta esim. huonosti suunniteltujen ja toteutettujen liittymien kohdista. Jos siihen liittyy vielä se, että ei ole suunniteltu tai toteutettu riittävää kosteudenpoistoa, niin kosteus tiivistyy rakenteeseen ja jäätyessään ja sulaessaan vaurioittaa rappausta.

Paksurappausjärjestelmän vauriot: Myös näissä järjestelmissä esiintyy halkeamavaurioita. Sauma-alueen halkeiluun syynä saattaa olla samoin kuin ohutrappausjärjestelmissä sauma-alueen epäkurantti aines, esim. tyvek. Tai saumatäyttö on tehty kerralla liian paksuna kerroksena ja tulee kuivumis- kutistumishalkeamia tai saumatäyttö ei ole tarttunut tehtaan pohjarappaukseen.

Hyvin tyypillistä on myös halkeilu julkisivuelementin keskialueella. Syynä siihen useimmiten on verkon sijainti liian lähellä pohjaa ja kiinnikkeiden väärä pituus tai asennuskulma tai kiinnikkeiden liian vähäinen määrä. Paksurappausjärjestelmissä tärkeää on myös liikuntasaumojen riittävä määrä ja sijainti.